Riitänkö?

Mielessä on jo kauan vaivannut eräs asia, mitä en saa sieltä pois. Onkohan meitä muita, jotka käy samaa ongelmaa läpi?
   Meidän perheessä on neljä sisarusta, kaksi mua muutamia vuosia vanhempaa ja yksi itseäni nuorempi. Ensimmäinen meistä meni vuosi sitten naimisiin, omistaa neljä kissaa, vakituinen asunto, ammatiltaan lähihoitaja sekä vakituinen työ. Toinen on kihloissa miehensä kanssa, saivat juuri toisen lapsensa, vakituinen asunto, kokki ammatiltaan, kaksi koiraa. Neljännellä, nuorin meistä sai juuri koulusta stipendin ja koulussa menee erittäin hyvin, lahjakas monessa asiassa.

   Mutta sitten, minä. Koulussa tapeltu kaikki 9v, jotka menin rimaa hipoen aina läpi. Koulukiusattu, joten kavereita ei koskaan ollut montaa sieläkään. Valmistuin kuitenkin juuri ja juuri ammattiin, siivoojaksi... Muutin Tampereelle omaan kotiin kesäksi, minkä olen ollutkin työttömänä. Kävin Jämsässä pääsykokeissa Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi kovasti tahtoen, mutta pisteet ei riittäneet. Huomenna lähden yksin n.300km päähän Kaustisiin uusiin pääsykokeisiin, Lapsi- ja perhetyön perustutkinto alalle. Nämä alat ovat oma unelmani. Syömisongelmista ollaan taisteltu pienestä tytöstä asti. Puhumattakaan 6v kestäneestä masennuksesta, mistä vanhemmat/sisarukset ei tiedä kyllä vieläkään varmaankaan yhtään mitään? Itselläni ei ole koskaan ollut varsinaista harrastusta, muuta kuin musiikki. En itse soita/laula mitään, mutta muulla tapaa onkin suuri osa elämää. Vanhemmat ei ymmärrä edelleenkään sitä, miksi kiertelen "keikkoja" ja muuta vastaavaa. Eikä muuten ymmärrä kukaan muukaan sukulaisista... siitä sen enempää puolustele, ehkä toisella kertaa sitten. Toinen sydäntä lähellä oleva juttu on vapaaehtoistyö. Rakastan sitä hommaa. Olen monenlaisessa toiminnassa mukana ja tuntuu ettei siitäkään olla kovin iloisia tuolla kotipuolessa. Kumppani, itselläni ei ole takana kuin muutama suhde, epäonnistuineta sellaisia. Tuntuu, että jää kiinni juuri niihin itselle vääriin ihmisiin. Kerännyt aina ongelmat ja vaikeudet puoleeni - minkä takia just minä?

Onko tässä aikaa enää, saanko edes jonkun saavutuksen elämässäni, että minusta voi olla vanhemmat ylpeitä?

-Titta

Viimeinen päivä

Tänään on aihetta hymyillä, viimeinen työpäivä viimeisen vuoden vikasta työssäoppimisesta. Oikeestaan tällä hetkellä itkettää, olin viimeisen työssäoppimisen HermAnnin päiväkodissa. Takana olevat 5vkoa opetti erittäin paljon mua ihmisenä ja mä tutustuin aivan älyttömän ihaniin lapsiin tämän aikana. Välittäminen on aitoa täältä suunnaltaKIN, kiitos menneistä hetkistä lapsille ja aivan mahtaville hoitajille! (vaikka ette tätä varmaan tuukkaan koskaan lukemaan, mutta jokatapauksessa).

<3

- Titta

Ystävät?

Mitä ne on?
Mulle on joskus joku sanonut, että on aina tavoitettavissa ja auttaa, jos tarvitsen apua.

Enää en apua tarvitse... kiitos.

Leffailtaa!

Lauantaina siivoiltiin aamulla ja sisko lähti Särkänniemeen. Äidin tullessa töistä käytiin saunassa ja lähdettiin serkun (18v) synttärikahville. :) Kotimatkalla vuokrattiin leffa, joka sitten katsottiin pikkusiskon kaksistaan. Äiti ja iskä lähti synttäreille, niin me jäätiin kaksistaan, Leffa "Kaksin karkuteillä" oli erittäin hyvä, kannattaa katsoa! Naurettiin iha mahat kippurassa. :p 

Tarjoilut oli aivan huippussaan, omnom! :p

Hauskaa oli ja käytiin myös ottamassa pihassa kuvia ihanassa kevät säässä :')

<3

Sairastelun kurjuutta..

Syy minkä vuoksi näytän tältä...

(kamalalta, tiedän!) --->

Johtuu siitä, että sairastuin ihan puun takaa eilen mahatautiin.

Painosta lähtenyt -4kg ja "ruokalista" koostuu...

<---

Työssäoppiminen käynnissä, eikä auttais yhtään olla kipeänä. Kun poissaoloja ei sais tulla yhtään.

Ja viikonloppuna ois tiedossa menoa, jota ei vaan haluais millään perua! Onneks näin ei tällä tietoo tarvitse, kun olo on voitonpuolella! (: Kuitenkin sain tämän päivän sairaslomaa.

Avautuminen part 1.

Ihmisten käyttäytyminen saa munkin hermot päätöspisteeseen... Tässä teksti tähän liittyen eilen kirjoitetusta facebook päivityksestäni.

Mä alan olla jo niin kyllästynyt tähän touhuun!
Mikä siinä on, ettei uskalleta/voida tulla sanomaan asioita suoraan? Eikö ihmisillä vaan oo pokkaa siihen? On se helppo sielä seläntakana paskaa puhua ja juoruja uskoa, mutta ei voi tulla päin naamaa kysymään tai sanomaan mikä vituttaa. Enkä enää jaksa kuulla siitä, miten ihmiset arvioi ja tekee väärät johtopäätökset siitä mitä näkee/kuulee. Tutustu ensin, puhu vasta sitten. Voin vannoa, että teistä harva tuntee mut ja harvalla on myös oikea käsitys sekä näkemys mun asioista. Ja joo, meistä kukaan ei oo täydellinen, sisäisesti eikä ULKOISESTI ja en vaa vittu jaksa enää kuulla tosta mun karsastuksesta yhtään. Mä en sille mitään voi, jos se jotain muuta häiritsee niin kerätkää kolehti ni meen leikkaukseen sitten... Alkaa luottamus menemään ihmisiin, joten jos oikeesti välität aidosti, niin toivottavasti tän jälkeen sen jotenkin voisit osoittaa - jotta tiedän kehen voin alkaa oikeasti luottamaan.

Kaikesta tästä huolimatta, oon helvetin vahva ihminen ja jos joku idiootti luulee musta pääsevän eroon...nii turhaan. Oon täällä sitten vaikka ihan vaan niiden kusipäiden iloks. Kiitos ja anteeks.

Liar.

just for you.

Red-Lie To Me

"Tell yourself it's over now

Try to kill a broken vow

If only you could find the strength to kill the memories

These empty pages never turn

You lit the flame and let them burn

You tried to bury me so deep but what lies beneath

Will your hope die alone

Will you fade on your own

Can you just turn away and let me go

Lie to me if you can feel

That this love was never real

Walk away if you can learn to love again

Lie to me, if you can leave

I'll still be here when you see

You're not alone, you don't have to run again

And leave me in denial

All your secrets crawl inside

You keep them safe, you let them hide

You feel them drinking in your pain

To kill the memories

So close your eyes and let it hurt

The voice inside begins to stir

Are you reminded of all you used to be

Can you just turn away and let me go

Lie to me if you can feel

That this love was never real

Walk away if you can learn to love again

Lie to me, if you can leave

I'll still be here when you see

You're not alone, you don't have to run again

And leave me in denial

All the pain you fed

It starts to grow inside

It lives again and you can't let it die

so you believe you'll never find

A reason to love again

Lie to me if you can feel

That this love was never real

Walk away if you can learn to love again

Lie to me, if you can leave

I'll still be here when you see

You're not alone, you don't have to run again

And leave me in denial"